VALVONTAKONEISTO.FI

Yksityisyys

Janten lakia noudattavassa yhteisössä ei kunnioiteta ihmisten yksityisyyttä. Janten lain 11. sääntö kuuluu: "Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta." Yksityisyyden suojeleminen ymmärretään niin, että henkilöllä on jotain salattavaa tai hän on epäilyttävä jos hän pitää kiinni yksityisyydestään. Oikeus yksityisyyteen on määritelty ihmisoikeudeksi. Jantelaisessa yhteisössä koetaan, että ihmisellä on velvollisuus kertoa omat ja muiden asiat yhteisön tietoon. Tämä rikkoo usein yksityisyyttä suojaavia lakeja samalla, kun se synnyttää epäluottamuksen ilmapiirin. Janten lakia noudattavassa yhteisössä yhteisön kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt asetetaan lakien ja moraalin yläpuolelle. 

Tämä synnyttää pahoinvointia koko yhteisössä ja aikaansaa vainoharhaisuutta. Kun terveessä yhteisössä juoruamista pidetään epäluotettavuuden merkkinä, kääntää jantelaisuus asian niin, että yksityisyyden kunnioittaminen onkin yhteisössä epäluotettavuutta. Kun ihminen kasvaa yhteisössä, jossa yksityisyyttä ei kunnioiteta, hänen kehityksensä häiriintyy. Yksityisyys on se tila, jossa ihminen oppii tuntemaan itsensä ja omat ajatuksensa. Yksityisyydessä hän saa erehtyä ja oppia ilman painetta. Kun ihmiselle ei jää mitään omaa, hän ei opi tuntemaan itseään, vaan hänestä tulee pelkkä ympäristön heijastus. Persoonan kehitys edellyttää omaa tilaa ja yksityisyyttä. Yksityisyyden riistäminen on yksi vakavimmista jantelaisuuden seurauksista, jonka vaikutukset ovat ihmiselle mittavat.

Kun jantelaisuudessa syvällä olevalle ihmiselle kertoo asiota luottamuksella, hän ei ajattele, että ystävyytemme on niin arvokasta tälle ihmiselle, että hän pitää minua luottamuksen arvoisena ja ota asiaa siten kunnianosoituksena. Hän ajattelee: "Minä  sain arvokasta tietoa, jonka voin levittää laumalle saadakseni sillä lauman suosiota tietolähteenä". Lähimmäinen ja arvokkaat luottamukselliset ihmissuhteet uhrataan lauman suosion saamiseksi. Luottamus on  menetetty ilman, että ihminen näkee omaa osuuttaan sen rikkomisessa. Hän voi myös paeta vastuutaan ajattelemalla, että näin täällä muutkin tekevät. 

Jantelainen lauma vaatii aikuisilta ihmisiltä pikkulapsen tasoista erillisyyden puutetta

Jantelaisuudessa syvällä oleva ei kykene näkemään ihmissuhteen itsenäistä arvoa, koska hänen koko olemassaolonsa ja turvallisuudentunne riippuvat lauman suosiosta. Tämä näennäinen suoja on täysin ehdollista ja hän on itse laumansa uhri heti kun erottuu normista. Tämän takia ulkopuolisten on mahdotonta ymmärtää, miksi jantelaisuudessa tavoitellaan lauman hyväksyntää, joka ei aidosti halua heidän parastaan. Toimintaan liittyy usein myös urkinta tiedon keräämistä varten. Jantelaisessa yhteisössä tietojen levittäminen tai utelu naamioidaan usein huolehtimiseksi tai avoimuudeksi, vaikka kysymyksessä on vakava henkinen väkivalta yksilöä ja hänen ihmisarvoaan vastaan. 

Raadollinen tosiasia on, että tällaisessa yhteisössä ideana on vahingoittaa toista ihmistä  selän takana. Yksityisyys on välttämätöntä myös itsereflektion kehityksen kannalta. Itsereflektio  on ihmisen kyky tutkia itseään ja tunteitaan rehellisesti sekä oppia virheistään. Itsereflektion puute häiritsee omantunnon toimintaa. Ihminen ei ohjaudu enää sisäisen arvomaailmansa mukaan, vaan ulkoisesti. Itsereflektio on ihmisen tärkein taito. Seurauksena on pahoinvointia ja henkisen kasvun jämähtäminen sekä omien vikojen ja tekojen projisointi muiden syyksi. Normaali ihmisen kasvu edellyttää omien virheiden myöntämistä. Kun ihmisen itsetunto on terve, hän jopa ilahtuu ja innostuu analysoidessaan omia virheitään, koska näkee niissä uuden oppimisen ja kehityksen polun.

Juorutieto on jantelaisuudessa sosiaalista valuuttaa, jolla ostetaan lauman suosiota luottamuksellisten ihmissuhteiden kustannuksella.

Rajattomuus 

Yksi uhmaiän tarkoitus on, että lapsi oppii löytämään omat ja muiden rajat ja kehittyy vähitellen erilliseksi persoonaksi. Voidaan ajatella, että koko ihmisen kasvamisen idea on kehittyä omaksi yksilökseen, joka kantaa maksimaalisesti vastuuta ja on mahdollisimman moraalinen toimija. Kun yksityisyys riistetään ja se tulkitaan tärkeilyksi tai salailuksi, tämä kehitys häiriintyy. Riistämällä yksityisyyden  ja ihmisen oman identiteetin, ihminen jää elämään kuin symbioosissa lauman kanssa ilman aikuisen vastuullisuutta ja emotionaalista kypsyyttä. Hän ei opi seisomaan omilla jaloillaan, joka olisi aikuisuuden kannalta välttämätöntä. Terveeseen yhteisöllisyyteen liittyvä yhteistyö tai toisten auttaminen on kokonaan eri asia, kuin jantelainen yhteisöllisyydeksi naamioitu symbioosi ja riippuvuus laumasta, joka estää ihmisen kasvun aikuiseksi. Tunkeutuminen muiden elämiin on jantelaisuudessa arkipäivää juuri tämän rajattomuuden vuoksi.

Individualisaation häiriintyminen 

Kun ihminen luopuu identiteetistään ja korvaa sen laumaidentiteetillä, tapahtuu deindividualisaatio. Tämä on ihmiselle erittäin tuhoisaa, koska hän menettää keskeisimmät ihmisyyden peruspilarit, kuten moraalisen kompassin ja kriittisen ajattelun. Ne korvautuvat ahdistuksella, pelolla ja sisäisellä tyhjyydellä. Ihmisen kasvaessa ympäristössä, jossa lähes kaikki noudattavat Janten lakia ja riistävät toistensa yksityisyyden, ihminen ei saa tervettä vertailupohjaa arvioidakseen mikä on oikein ja normaalia. Hän lopettaa arvioimasta oikeaa ja väärää sisäisen arvomaailmansa perustalta ja alkaa toimia yhteisön normien kautta. Janten lakia noudattava yhteisö on arvoiltaan vääristynyt ja sen voidaan sanoa olevan kuin irvokas peilikuva terveestä yhteisöstä ja moraalista. Ryhmäpaine ja pelko sosiaalisesta eristämisestä on niin voimakas, että jantelaisuudessa syvällä oleva on valmis hyväksymän lauman harjoittaman vääryyden.

Itsenäistyminen koetaan uhkana

Janten lakia noudattava yhteisö ei kykene hyväksymään ihmisen aikuistumista, erillisyyttä ja itsenäistymistä. Jantelaiselle alueelle eksyvä ulkopuolinen hämmästeleekin yleensä tällaisen yhteisön erikoista dynamiikkaa ja ihmisten epäluotettavuutta. Koska jantelaisuudessa ihannoidaan keskinkertaisuutta, on ihmisen itsenäistyminen suora uhka lauman vääristyneelle dynamiikalle. Itsenäistymisen puute näkyy myös aikuisten ihmisten turvautumisena toisten tukeen sellaisissakin asioissa, jotka olisi itsestäänselvästi yksin hoidettavissa. Usein rikotaan myös sivullisten yksityisyyttä hoitamalla toisten yksityisasioita ikään kuin talkoilla. Jantelaisuudessa ei ole kyse vain huonosta käytöksestä, vaan järjestelmällisestä yksilönkehityksen estämisestä.

Lue mitä on valeyhteisöllisyys