VALVONTAKONEISTO.FI

Janten lain seuraukset

Jantelaisuuden seuraukset eivät synny vahingossa. Ne ovat suoraa seurausta siitä, että yksilöt ovat pelon vuoksi luopuneet omasta identiteetistään ja suostuneet vaihtamaan sen laumaidentiteettiin. Kun oma minuus tukahdutetaan ja erottuminen torjutaan hyväksynnän saamiseksi, mutta ihmisen luontaiset tarpeet - kuten halu onnistua, oppia uutta tai käyttää luovuutta ja lahjojaan - eivät todellisuudessa katoa mihinkään, saa se aikaan teeskentelyn ilmapiirin. 

Jantelaisuuden seuraukset osoittavat, ettei laumaidentiteetti tuota tyytyväisyyttä vaan onnettomuutta. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että laumaidentiteetti tuottaa epätoivottuja seurauksia. Paradoksi onkin, että jos jantelainen yhteisö saavuttaisi tavoitteena, jossa kukaan ei erotu vaan kaikki on tasapäistettyjä ja alistettuja - he eivät olisi tyytyväisiä asiantilaan. Jantelaisuus tarvitsee aina uusia uhreja, joita vastaan hyökätä, koska sen juuret on itsetunnon kehityksen estämisessä.

Kateus

Kateus on jantelaisen yhteisön moottori. Missä tahansa voi olla hetkittäin kateutta tuntevia ihmisiä, mutta jantelaisessa yhteisössä kateus on ilma, jota hengitetään. Jantelaisuuteen liittyy virheellinen käsitys, että jos toisella on jotain, se on aina itseltä pois. Elämä nähdään nollasummapelinä, jossa  toisen onni on itseltä pois. Janten lain ensimmäinen sääntö  ”Älä luule, että  sinä olet jotain” toimii kateuden oikeuttajana. Mikä tahansa absurdi tai mitättömältäkin tuntuva asia voi aiheuttaa kateutta jantelaisessa yhteisössä. Kateus on aina itsetunnon puutetta. Jantelaisuudessa ei oteta vastuuta omista tunteista, vaan ajatellaan, että joku toinen ihminen aiheutti  kateuden  vain olemalla oma itsensä tai onnistumalla jossakin. 

Jantelaisessa kateudessa ei ainoastaan haluta jotain, mitä on toisella, vaan usein halutaan tuhota toisen onnistuminen tai onni.Toisen onnettomuus tuottaa jantelaiselle enemmän iloa, kuin oma onnistuminen. Pieni lapsi ei kestä sitä, että toinen saa lelun, koska luulee sen olevan itseltä pois ja on siksi kateellinen. Jantelaisuudessa ajattellaan aikuisena samalla tavalla, koska jantelaisuus lukitsee emotionaalisen kehityksen lapsen tasolle. Kateus on  tuhoavaa, koska he eivät pyri nostamaan omaa tasoaan kateuden kohteen tasolle, vaan tuhoamaan toisen onnen, jotta he voisivat oikeuttaa oman saamattomuutensa. Tämä kateus on myös absurdia, koska mikä tahansa asia riittää kateuden näennäiseksi syyksi. Jantelaisuudessa kateus perustuu pohjimmiltaan toisen ihmisen onneen tai positiivisiin piirteisiin.

Kateus on jantelaisuuden polttoaine. Kun ei haluta nostaa itseä ylös,  pitää repiä muut alas omaan tasoonsa. 

Vahingonilo

Kun ihminen ei saa tuntea arvostusta ja iloa omista onnistumisistaan tai edes elää oman identiteettinsä kanssa rauhassa, hän alkaa kokea syvää tyytyväisyyttä ja helpotusta, kun toinen ihminen epäonnistuu, tekee virheen tai joutuu vaikeuksiin. Näin hän voi ajatella, että ei tuo toinen ollut minua parempi. Koska jantelaisuudessa ei kehity tervettä itsetuntoa, omanarvontunto kasvaa hetkellisesti, kun iloitaan toisen epäonnesta. Iloitaan mielummin toisen epäonnesta, kuin noustaisiin itse pystyyn ja alettaisiin töihin itsensä kanssa. Vahingoniloa tunteva ihminen on saavuttanut pohjan, jota alemmas ihmisen on vaikea päästä. Hän ei kykene iloitsemaan aikuismaisesti toisten onnesta, vaan pitää sitä jopa teeskentelynä, koska peilaa todellisuutta oman vinoutuneen maailmankuvan kautta. Kun jantelaisuudessa elävän oma maailmankuva on vääristynyt ja perustuu teeskentelyyn, hän ei kykene ymmärtämään vilpittömyyttä ja aitoutta.

Juoruilu ja epäluottamus

Jantelaisessa yhteisössä ihmisiä ei kohdata yleensä suoraan. Juoruilu on pelkoon liittyvää selän takana tapahtuvaa passiivis-aggressiivista tietojen levitystä. Muiden yksityisyyteen kajoaminen naamioidaan jantelaisuudessa "huolehtimiseksi". Toinen juoruilun motiivi on keskittyä muiden elämiin, jotta ei tarvitsisi kohdata itseään. Mitä yksityisempi asia on kysymyksessä, sitä kiinnostavampi herkkupala se on ja sitä suuremman vahingon he saavat sillä uhrilleen. Juoruilu ja pelko sen kohteeksi joutumisesta aiheuttaa  jatkuvaa stressiä ja itsesensuuria. Yksilön elämässä kuluu valtavasti energiaa sen pohtimiseen reagoiko yhteisö kielteisesti, jos aloittaa "liian hienon" harrastuksen, opiskelee tai perustaa yrityksen. Pienikin asia tai muutos voi laukaista lauman passiivis-aggressiivisen juoruilun ja sabotaasin.

Juoruilulla on myös eräs hyvin raadollinen tarkoitus jantelaisessa yhteisössä. Kun jantelaisuudessa elävä tuo lauman tietoon jotain juorutietoa toisesta ihmisestä, hän ikään kuin ostaa hetkeksi suojaa itselleen pettämällä läheisensä luottamuksen selän takana. Jantelaisuudessa yksi suurimmista peloista on joutua lauman hylkäämäksi. Kun yhteisöstä puuttuu aito välittäminen ja luottamus, juoruilulla luodaan keinotekoista yhteenkuuluvuutta, joka perustuu usein yhteisen vihollisen parjaamiseen. Juoruilu on jantelaisuudessa sosiaalista valuuttaa. Kun lähimmäisten asioita annetaan kateellisen lauman tietoon, asetetaan lauman hyväksyntä korkeammalle kuin luotettavat ihmissuhteet. 

Kaksinaamaisuus on jantelaisuudessa arkipäivää. Laumaidentiteetissä elävä ihminen kokee, että läheistenkin asiat kuuluvat yhteisön puitaviksi asioiksi. Normaalissa maailmassa lähes kaikki perustuu luottamukseen, jota jantelaisuus ei käsitä. Normaalissa maailmassa yksityisyyden suojelu ei ole salailua vaan terveiden rajojen vetämistä. Terveessä yhteisössä ihminen on luotettava ja rehellinen kunnes toisin todistetaan. Jantelaisessa yhteisössä asia on päinvastoin eli kaikki ovat epäiltyjä ja kaikki tarkkailevat toisiaan. Tämän takia jantelainen yhteisö on turvaton ja epäluotettava. Juoruiluun liittyy usein myös tarinoiden keksiminen. 

Häpeä

Häpeä on jantelaisuuden moottori ja kaksisuuntaista. Hävetään omaa itse pelon vuoksi valitsemaa keskinkertaisuuttaan. Tämä häpeä on usein tiedostamatonta  ja käsittelemätöntä. Toisaalta pelätään yhteisön häpeärangaistuksia, joita seuraa jos yksilö jotenkin erottuu ja rikkoo yhteisön normeja. Häpeää tunnetaan vääristä asiosta kuten erottumisesta, onnistumisista, lahjakkuudesta jne. Jantelaisuus kääntää asiat ylösalaisin jolloin vastaavasti toisten rajojen rikkomista tai juoruilua ja epäluotettavuutta ei osata hävetä. Näistä ei synny häpeää koska koko yhteisö toimii samalla periaatteella ja vertailukohta puuttuu. Jos jantelaisuudessa kasvanut muuttaisi alueelle jossa ei noudateta Janten lakia ja juoruisi muiden asiota ja olisi epäluotettava, sekä puuttuisi muiden asiohin, hän joutuisi nopeasti ymmärtämään, ettei terve yhteisö hyväksy sellaisia tapoja.

Viha

Kun tyypilliset defenssimekanismit eivät jostain syystä toimi halutulla tavalla, seuraa yleensä vihaa. Viha voi olla pitkäkestoista ja vihatekoja harjoitetaan yleensä selän takana, kuten muutakin toimintaa jantelaisuudessa. Jantelainen viha on pelkurin vihaa ja siksi varjoissa tapahtuvaa ja salakavalaa. Viha kohdistuu yleensä menestyviin tai erottuviin sekä niihin jotka eivät suostu alistumaan lauman kontrolliin vaan elävät vapaina. Vihan juurisyy on itsereflektion puutteessa. Kun ei kyetä kohtaamaan itseään ja vaiintojaan, on syyn oltava aina jossain toisessa. Jantelainen viha vertautuu hyvin narsistiseen raivoon.

Kieroilu

Jantelainen kieroilu on lähes järjestelmällistä epärehellisyyttä. Kun koko jantelainen järjestelmä perustuu defenssimekanismeihin kuviteltuja uhkia vastaan, on seurauksena kieroilun ulottuminen lähes kaikkii elämän osa-alueisiin. Kun elämän perusta on teeskentelyssä ja oman aidon itsen piilottamisessa ja haluttomuudessa sen kohtaamiseen, vääristyy koko elämä. Kieroilu näkyy myös epärehellisyytenä ja usein lyhytnäköisenä hyödyn tavoitteluna. Tavatonta ei ole, että jantelaisessa yhteisössä suullisesti sovitut asiat muuttuvat matkan varrella tai sovitut esimerkiksi hinnat eivät pidäkään.

Kyttäyksen kulttuuri

Jantelainen yhteisö on kuin valvontakoneisto, joka tarkkailee ja seuraa muiden ihmisten elämää. Jatkuva kyttäys aiheuttaa ihmisille ahdistusta ja epäonnistumisen pelkoa. Riskejä ei uskalleta ottaa, koska  epäonnistumiset joita väistämättä kaikille seuraavaa, otetaan välittömästi lyömäaseeksi yhteisössä. Kyttäys ja sosiaalinen kontrolli aiheuttaa myös itsesensuuria. Omia todellisia mielipiteitä ja tunteita ei uskalleta ilmaista yhteisön rangaistuksen pelossa. Jantelaisessa yhteisössä ajatellaan, että heillä on oikeus puuttua yksilöiden elämiin tai asioihin. Todellisuudessa heillä ei tällaista oikeutta ole, vaan yksityisyys on ihmisoikeus. Jokaisella on lakien ja moraalin puitteissa oikeus elää oman näköistään elämää muiden puuttumatta siihen.

Vainoharhaisuus

Kun yhteisössä tarkkaillaan toinen toisiaan, vain harvoihin voi luottaa. Vallitsee kyttäyksen ja juoruilun tukahduttava ilmapiiri ja syntyy luonnollisesti vainoharhaisuutta. Jatkuva pelko silmätikuksi joutumisesta aiheuttaa kroonista stressiä ja sairauksia. Tämä saa aikaan myös asenteen, jossa ajatellaan: "minä hyökkään ennen kuin tuo toinen ehtii".  Vainoharhaisuus estää myös sen, että alueen ongelmat nostettaisiin pöydälle ja rehelliseen keskusteluun.  Jantelaisen vainoharhaisuuden ja pelon ilmapiirin voi havaita erityisesti Itä-Suomessa poikkeuksellisen suurena määränä kameravalvontakylttejä ihmisten pihoissa ja talojen päädyissä. Näiden kylttien poikkeuksellisen suuri määrä kertoo alueen sisäisestä turvattomuudesta, joka on Janten lain noudattamisen seuraus.

Kun ihminen luopuu itsenäisyydestään ja vaihtaa sen laumaidentiteettiin, hänen henkinen kehityksensä taantuu.

Kiusaaminen

Sosiaalinen kontrolli ja passiivis-aggressiivinen vallakäyttö erottuvia yksilöitä vastaan on henkistä väkivaltaa eli kiusaamista. Jantelaisuus on kiusaamisen kulttuuri ja kiusaamisen normalisointi osaksi arkea on sen väistämätön seuraus. Koska jantelaisuus lukitsee ihmisen emotionaalisen kehityksen lapsen tai teini-ikäisen tasolle, näyttäytyy varttuneidenkin harjoittama kiusaaminen kuin koulukiusaamiselle. Kiusaamiseen liittyy se, että uhria syytetään kiusaamisesta. Kiusaajilta puuttuu kyky itsereflektioon, joten he oikeuttavat kiusaamisensa uskottelemalla itselleen, että uhri piti vain "palauttaa maan pinnalle" koska oli liian ylpeä tai erottuva. Kiusaaja ei kykene ymmärtämään, että ongelma on hänessä itsessään ja hänen epävarmuudessaan - ei hänen kiusaamisen kohteessa, olipa tämä millainen tahansa. Koska jantelaisuudessa pelätään erottumista, he eivät uskalla asettua yleensä kiusattujen puolelle jolloin kiusaaminen arkipäiväistyy ja saa sosiaalisen hyväksynnän. Kiusaaja osoittaa muille ryhmän jäsenille olevansa yhteisön sääntöjen vartija, jolla hän hakee lauman hyväksyntää.

Mustavalkoisuus

Jantelainen maailma on äärimmäisen mustavalkoinen. Siitä puuttuu elämän harmaasävyt. He ajattelevat, että ihminen on joko "meikäläinen" tai he ovat muukalaisia ja uhkia. Tämä mustavalkoisuus näkyy esimerkiksi muista maakunnista olevien syrjintänä ja heidät nähdään uhkana riippumatta siitä, miten positiivisia asioita he tuovat alueelle.  Mustavalkoisuus näkyy myös siinä, että jos joku on menestynyt, niin häntä pidetään automaattisesti pöyhkeänä tai ylimielisenä. Kaikki erilainen ja erottuva nähdään aina kategorisesti uhkana tai tulkitaan kielteisesti. Asiat nähdään joko hyvinä tai pahoina, eikä harmaasävyjä tunneta. Tämä mustavalkoisuus sulkee oven kaikelta henkiseltä kasvulta ja uuden oppimiselta, sillä uuden omaksuminen vaatisi kykyä sietää keskeneräisyyttä ja erilaisuutta. Jantelaisessa maailmassa turvallisuus löytyykin illuusiosta, jossa kaikki pysyy ikuisesti samanlaisena, vaikka hinta siitä olisi elävän elämän kuolema. 

Jantelaisuudessa käytetään energiansa sen miettimiseen mitä muilla on, sen sijaan että rakennettaisiin omaa elämäänsä.

Jaettu kärsimys

Janten laki ei riko ainoastaan yksilöiden ihmisarvoa ja elämää, vaan se korruptoi kokonaisia yhteisöjä tai maakuntia. Se ei synnytä hyvinvointia ja edistystä, vaan jaettua kärsimystä. Se rikkoo ihmisten välisen luottamuksen ja saa aikaan vainoharhaisuutta. Se on kuin valvontakoneisto joka tuhoaa sen yksilöllisyyden, johon ihmiset on alun perin tarkoitettu. Janten laki synnyttää teeskentelyn ilmapiirin, jossa aitous muuttuu harvinaiseksi hyveeksi. Jantelaisuus johtaa pahimmillaan ihmisen minuuden kadottamiseen ja sisäiseen tyhjyyteen. Terveessä yhteisössä ei revitä alas onnistujia vaan nostetaan ja tuetaan heikompia. Terveen yhteisön ihanne ei ole keskinkertaisuuden ja tyhmyyden vaaliminen tai kärsimyksen tasaaminen.

Samankaltaisuus

Jantelaisessa yhteisössä  ihmisten samankaltaisuus on ihanne. Koska jantelaisuus rikkoo ihmisen minuuden ja ei suvaitse erottumista ja yksilöllisyyttä, se synnyttää ryhmäpaineen kautta samanlaisuutta. Tätä samanlaisuutta pidetään jantelaisuudessa turvallisena vaikka se tosiasiassa rikkoo ihmisyyttä. Ihmiset on luotu ja tarkoitettu omanlaisiksi persoonikseen ja yksilöiksi, ei toistensa kopioksi. Tämä samankaltaisuus osaltaan ylläpitää Janten lakia eli se suojelee heidän omaa vankilaa. Tämän samankaltaisuuden vuoksi he uskaltaakin toimia röyhkeästi, koska oletusarvo on, että alueella kaikki noudattaa samoja vinoutuneita arvoja ja tuntevat sosiaaliset kirjoittamattomat säännöt.

Alisuorittaminen

Koska yhteisössä tulkitaan osaaminen, ahkeruus ja viisaus tärkeilyksi tai ylimieliseksi erottumiseksi, johtaa Janten lain noudattaminen yksilöiden alisuorittamiseen. Jantelaisuus kannustaa yksilöitä alisuorittamiseen eikä kehittymiseen. Virheitä ei osata käsitellä aikuismaisesti ja oppia niistä, vaan niitä käytetään ainoastaan osoittamaan toisen viallisuus. Koska vastaavasti onnistumista ei saa kiitosta, vaan ne tulkitaan tuuriksi tai sattumaksi, syntyy lannistava asenneilmapiiri. Yksilöllisten lahjojen käyttämättä jättäminen romuttaa luovuuden ja koko yhteisö alisuorittaa. Tyypilistä on myös, että menestyminen voidaan joskus hyväksyä jos se tapahtuu kärsimyksen kautta. Menestys voidaan hyväksyä jantelassa myös siinä poikkeustilanteessa, jossa koko yhteisö pääsee nostamaan itsetuntoaan paikallisen menestyjän siivellä kollektiivisesti. Poikkeuksellisen suuri ja kansallisesti menestynyt yritys tai esimerkiksi urheilussa menestynyt voidaan joskus hyväksyä, koska se pönkittää alueen heikkoa itsetuntoa. Naapurin saama ylennys tai palkankorotus nähdään kuitenkin heti uhkana ja se pitää repiä alas.

Älyllinen taantuma

Itsereflektio jonka jantelaisuus torjuu, on ihmisen tärkein taito koska sen avulla ihminen analysoi omia virheitään ja muodostaa kyvyn oppia uutta. Kun tämä kyky on pois käytöstä, ihminen ei korjaa omia virheellisiä käsityksiään ja päivitä niitä uuden ymmärryksen mukaan. Kun yhtäältä samaan aikaan lauman totuus on ainoa hyväksytty totuus, ihmisen kyky ajatella surkastuu vähitellen. Uudet ajatukset ja näkökulmat torjutaan defenssien vuoksi. Kriittinen ajattelu on älykkään ajattelun kulmakivi. Sokea lauman seuraaminen ei tue kriittistä ajattelua. Lisäksi jantelaisuuteen liittyy viisauden pitäminen tärkeilynä tai luulemisena joten ilmapiiri ei tue älyllistä ajattelua vaan taannuttaa sitä tehokkaasti. Janten lakia noudattavilla voi olla korkeakin älykkyys mutta he surkastuttavat sen käyttämättömänä. Jantelaisuus ei ole ainoastaan sosiaalinen vankila, vaan myös älyllinen vankila. 

Empatian puute

Jantelaisessa yhteisössä empatia on usein ehdollista. Kun naapurin talo palaa tai kohtaa jokin muu vastoinkäyminen, saatetaan olla aidosti auttavaisia. Empatia liittyy kuitenkin yleensä tilanteisiin, missä toinen ihminen ei uhkaa mitenkään haurasta minuutta. Heti kun joku menestyy, erottuu tai osoittaa itsetuntoa, empatia vähenee tai katoaa. Kahdenkeskisissä tilanteissa jantelaiset voivat olla miellyttäviä ihmisiä ja välittäviä, mutta heti kun lauma sitä edellyttää, jantelainen unohtaa aiemman kahdenkeskisen ystävyyden ja saattaa pahimmillaan jopa olla mukana parjaamassa tätä ihmistä, jonka kanssa oli hetki sitten ystävää. Juoruihin ja yksityisyyden riistämiseen ei voi osallistua jos noudattaa empatiaa, koska ne ovat aina toisen ihmisen vahingoittamista. Riippuvuus laumasta ja sen hyväksynnän hakemisesta, menee jantelaisella jopa empatian tai ystävyyksien ohi. Ehdollinen empatia on kuin sanoisi lähimmäiselle, että olet tärkeä niin kauan kuin olet syntynyt samassa maakunnassa, et menesty, et omaa itsetuntoa ja noudatat yhteisön normeja.

Jantelainen yhteisö on henkisesti hapetonta. Se kääntyy sisäänpäin ja torjuu vapauden

Itsereflektion puute

Itsereflektion eli itsearvioinnin puute näkyy jantelaisessa yhteisössä voimakkaana. Syvällä jantelaisuudessa elävä voi lukea esimerkiksi tätä sivua ja ajatella mielessään, juuri noin naapurini käyttäytyy, näkemättä että hän itse toimii samoin. Jantelaisuudessa vääristellään kieltä ja ilmaisuja, jotta ei tarvitsisi kohdata omia tekoja ja keskeneräisyyttä. Ilkeys naamioidaan huumoriksi ja muiden tarkkailu ja juoruilu huolehtimiseksi. Jantelaisuus edellyttää jatkuvaa itselleen valehtelua ja kulissien ylläpitoa. Kun nämä käytösmallit ja puolustusmekanismit ovat yhteisössä vallitsevia, usein myös paikallismedia alkaa vääristellä tosiasioita tai ainakin ylläpitää mielikuvaa alueen yhteisöllisyydestä. Jantelaisuuden vaarallisuus piileekin siinä, että se mädättää ja korruptoi kokonaisia yhteisöjä jolloin pahuus normalisoidaan ja hyvyydestä tulee vallankumouksellinen teko. Syntyy kollektiivinen itsepetos ja sokeus omalle toiminnalle. Koska itselle ja muille valehtelu totuudesta on helpompaa kuin oman pahuuden kohtaaminen, he menevät yhä syvemmälle vääryydessä. Itsereflektio edellyttäisi tervettä itsetuntoa ja kykyä analysoida omaa toimintaa sekä korjata sitä. Kun jantelaisuus romutta ihmisen itsetunnon, ei voida olettaa itsereftionkaan toimivan.

Itsesensuuri

Jatkuva pelko yhteisön silmätikuksi joutumisesta ja sosiaalisesta rangaistuksesta ohjaa ihmisen käytöstä. Tästä seuraa, että hän kuluttaa paljon energiaa sen pohtimiseen, miten hän uskaltaa puhua tai tavoitella elämässään, jotta ei vaikuttaisi yhteisön silmissä liian erottuvalta. Kaikki tämä haaskattu energia on poissa itsensä kehittämisestä, aidosta lähimmäisenrakkaudesta tai henkisestä kasvusta. Jatkuva itsensä pienentäminen kuluttaa ihmisen voimavarat loppuun. Kun on valittu lauman miellyttämisen tie ja itsensä tukahduttaminen, se riistää ihmisen luovuuden käyttämisen ja tekee elämästä harmaata ja ankeaa.

Itsetunnon puute

Kun oma identiteetti on luovutettu laumalle ja lauma on ihmisen ainoa identiteetti, on itsetunto romahtanut. Jantelaisessa yhteisössä itsetunto romutetaan jo varhaisessa lapsuudessa torjumalla yksilöllisyys ja erilliseksi kehittyminen. Jantelaisuus tuottaa itsetunnottomuutta ja se on sen perimmäinen tarkoituskin. Itsenäistyminen ja itsetunto nähdään laumassa uhkana, joka pitää torjua nopeasti, koska se uhkaa lauman tasapäisyyttä. Itsetunnon puutteesta seuraa, että ihmisellä ei ole sisäistä ankkuria johon nojata, vaan hän on riippuvainen siitä laumasta, joka estää itsetunnon kehityksen. Koska itsetunto puuttuu, kompensoi he tätä vahingonilolla ja vallan tunteen tavoittelulla eli passiivis-aggressiivisella kontrollilla.

Vastuuttomuus

Kun yksilöt luopuvat omasta identiteetistään ja korvaavat sen laumaidentiteetillä niin yksilö kokee, että hänen henkilökohtainen vastuunsa ikäänkuin katoaa laumaan. Koska jantelainen lauma toimii konformistisesti, vastuun ajatellaan jakautuvan. Vastuuttomuus ilmenee lapsellisuutena ja kyvyttömyytenä seisoa omilla jaloillaan periaatteidensa takana. Jantelaisuudessa onkin tyypillistä olla rohkeita laumassa mutta pelkureita yksin. Samasta syystä pahoja puheita harjoitetaan selkien takana piilossa. Me-moodissa syntyy sairas henkinen symbioosi lauman kanssa ja menetetään kyky erottaa missä kulkevat omat ja muiden rajat. Vastuuttomuutta ilmentää myös omien virheiden ja tekojen projisointi muiden teoiksi. Jantelaisuudessa ei olekaan harvinaista moittia toisia asiosta joita tehdään itse piilossa. Omista virheistä ei oteta vastuuta, vaan vastuuta paetaan eri defenssien taakse tai uhriudutaan. Tämä estää henkisen kasvun, joka näkyy emotionaalisena epäkypsyytenä. Kun heitä kritisoi vääryyksistä, he eivät vastaa: "minä tein väärin, anteeksi".  Vastuu omista teoista häivytetään laumaan. Kririikki laumaa kohtaan käännetään hyökkäykseksi laumaa vastaan.

Projisointi

Jantelaisuudessa syvällä elävä ei kestä katsoa omaa pikkumaisuuttaan, kateuttaan, ilkeyttään ja pahuuttaan, joten jantelainen projisoi eli heijastaa omat tekonsa ja piirteensä muiden piirteiksi tai syyksi. Hän voi sanoa toiselle: "katso peiliin" tekemättä sitä koskaan itse. Jantelaisuus edellyttää toistuvaa itsepetosta ja projisointia. Muiden virheet muistetaan ja niitä etsitään, mutta omia virheitä pelätään tai niitä ei myönnetä edes itselle. Jos hän myöntäisi itselle oman pahuutensa, se edellyttäisi aikuismaista vastuuta omista teoista ja parannuksen tekemistä. Hän haluaa välttää tätä vastuuta viimeiseen saakka ja siksi he projisoivat. Vaaditaan muilta sitä itsetutkiskelua mihin ei itse pystytä.

Tukholma-syndrooma

Tukholma-syndroomassa kaappauksen uhrit alkavat puolustaa kaappaajaansa. Jantelaisuudessa on sama mekanismi, koska vaikka uhri tietää, että lauma harjoittaa juoruilua, yksityisyyden riistämistä ja sosiaalista kontrollia ryhmänä, jantelaisuudessa elävä puolustaa ja jopa tavoittelee lauman hyväksyntää. Jantelainen myötäilee laumaa, jotta ei joutuisi itse silmätikuksi. Tämä luo traumasiteen koska sama lauma aiheuttaa turvattomuutta, että tuottaa näennäistä ja ehdollista suojaa. Tilanne aiheuttaa kognitiivisen dissonanssin eli sisäisen ristiriidan, koska ihminen tietää, että lauma toimii väärin ja hänen oma käytöksensä toimii tätä tietoa vastaan. Koska ihminen ei kestä kognitiivista dissonanssia, hän valehtelee itselleen ja selittelee tilanteen parhain päin esimerkiksi naamioimalla toiminnan "huolehtimiseksi" tai "yhteisöllisyydeksi".

Draaman nälkä

Koska jantelaisuuteen alistuminen edellyttää harmaaseen muottiin asettumista, jossa omat unelmat pitää torjua ja rajoittaa omaa luovuutta, muodostuu elämä harmaaksi. Harmaassa muotissa eläminen on ankeaa ja tylsää. Siksi jantelaisuuteen liittyy vahvasti draaman nälkä. Kun joku tekee jotain poikkeavaa tai syntyy esimerkiksi paikallinen romanssi, he imevät muiden tunteet itselleen. He tekevät itsestään osallisia muiden kokemiin asioihin. Koska jantelaisuudessa ei ole lupa tuntea suuria tunteita tai loistaa, he harjoittavat niin sanottua tunne-elämän loisimista, jossa he tunkevat osallisiksi muiden tunteista. Muiden yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita vatvotaan ja märehditään. Olemattomatkin asiat voivat saada suhteettoman suuria merkityksiä, koska niillä täytetään sisäistä tyhjyyttä. Usein kertomuksia myös väritetään draaman lisäämiseksi.

Uhriutuminen

Jantelaisuuteen liittyy vastuuttomuus ja kyvyttömyys kohdata omia virheitä ja vääryyksiä. Jotta ihminen ei joutuisi kohtaamaan aikuismaisesti vastuuta kantaen omia vääryyksiään, hän käyttää tyypillisesti uhriutumista puolustusmekanisminaan. Kun hän on esimerkiksi levittänyt juoruja ja herjannut lähimmäisiään ja tästä annetaan hänelle oikeutettua kritiikkiä, hän voi puolustautua sanomalla esimerkiksi: " Minä tässä vain kannoin huolta ja hyvää hyvyyttäni yritin auttaa ja nyt minusta tehdään hirviö".

Rajojen puute

Jantelaisuudessa eletään laumaidentiteetissä ja me-moodissa, jossa ei sallita yksityisyyttä ja erillisyyttä. Lauma kokee, että heillä on oikeus tunkeutua toisen ihmisen elämään. Tämä rajattomuus rinnastuu narsistiseen rajattomuuteen ja perustuu ajatukseen, että lauma omistaa yksilön. Heidän oma elämä on tyhjää, koska ovat luovuttaneet oman identiteettinsä laumalle, joten syntynyt tyhjiö täytetään muiden elämillä. Lauman tuki ja laumaidentiteetti sammuttaa tässäkin asiassa yksilöllisen vastuun ja omantunnon äänen. Rajojen puute on loismaista elämää. Rajattomuus on lapsellisuutta mutta he eivät häpeä rajattomuuttaan, koska häpeä kohdistuu vain erottumiseen - ei tunkeutumiseen. Kun koko yhteisö toimii samalla tavalla ja palkitsee rajattomuudesta, muodostuu siitä yhteisön normi. Kun joku suojaa rajojaan tulkitsee lauma sen tärkeilyksi. Todellisuudessa tärkeilyä on tunkeutuminen muiden asioihin, koska sellaista  oikeutta ei ole olemassa ja lakikin suojaa yksityisyyttä.

Vertailu

Laumaidentiteetti tuottaa väistämättömänä seurauksena vertailua, kilpailua ja kateutta. Mikäli he olisivat aidosti tyytyväisiä tavoittelemaansa tasapäistämiseen, he eivät vertailisi itseään toisiin tai tuntisi kateutta. He olisivat tyytyväisiä omaan keskinkertaisuuteensa, jota he vaalivat ja pitävät ihanteena. Kun joku menestyy tai osaa jotain, jantelainen tekee mielessään vertailun: "Hän on parempi kuin minä". Tämä laukaisee defenssit, koska se uhkaa haurasta minuutta. Kun joku epäonnistuu, hän ajattelee: "Tuo on huonompi kuin minä, hän ei uhkaa minua". Vertailun olemassaolo osoittaa, että ihminen ei pohjimmiltaan edes halua tukahduttaa itseään, unelmiaan tai itsenäisyyttään. Hän tekee sen kuitenkin pelon vuoksi. Hän on pienentänyt itsensä jollloin vertailu on looginen seuraus.

Eristäminen

Eristäminen on yksi vallankäytön väline erottuvaa yksilöä vastaan. Tämä voi tapahtua pienillä vihjauksilla tai yksinkertaisesti huomiotta jättämisellä. Ihmisestä tehdään kuin ilmaa. Eristämiseen saattaa liittyä myös uhrin läheisten tai perheenjäsenten kääntäminen uhria vastaan. Eristämisellä tavoitellaan, että erottuva yksilö katuisi erottumistaan ja palaisi takaisin harmaaseen laumaan. Tätä voidaan käyttää myös varoittavana esimerkkinä muille, jotta kaikilla olisi pelko lauman hylkäämäksi joutumisesta. Tämä on paradoksi, koska parasta mitä jantelaisuudessa elävälle voi tapahtua on päästä eroon laumasta joka riistää hänen elämänsä. Ongelma on vain siinä, että hänellä ei ole vielä tässä vaiheessa omaa minuutta, jolloin hän kokee eron laumasta pelottavana. Eroaminen laumasta vasta käynnistäisi sen hitaan eheytymisprosessin, jonka päässä yhteys omaan minään voisi syntyä. Vapaus ei tarkoita, että ihminen olisi heti valmis. Jantelaisen eristäminen tai omaehtoinen lähtö laumasta on vasta vapautus siitä, että enää ei tarvitse osallistua kyttäykseen tai juoruiluun ja muiden lannistamiseen. Oma identiteetti kehittyy ja kasvaa sen jälkeen vähitellen. 

Individuaation häiriintyminen

Individuaatio eli ihmisen yksilöityminen on välttämätön osa ihmisen tervettä kehitystä. Janten laki estää tämän kehityksen, josta seuraa taantumus eli regressio. Yksilö ei opi kantamaan aikuismaisesti vastuuta koska ei erotu laumasta. Ihminen rakentaa aidon itsen ympärille vale-identiteetin joka miellyttää laumaa. Individuaatiolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä itsekkyyden kanssa. Päin vastoin yksilöityminen on välttämätöntä, jotta ihminen kykenisi kunnioittamaan muita ja toimimaan moraalisesti ja tunnistamaan omat ja muiden rajat. Individuaatio ja individualismi ovat eri käsitteitä, jotka jantelaisuudessa sekoitetaan joko tietämättömyyttä tai tarkoituksella. Yksilöitymisen häiriintyminen estää emotionaalisen kehityksen joka näkyy jantelaisessa yhteisössä lapsellisina puolustusmekanismeina sekä vastuuttomuutena. Yksilöitymisen estyminen heikentää myös omantunnon ja moraalin noudattamisen koska laumaa seuraava kuuntelee laumaa eikä sisimpänsä ääntä siitä mikä on oikein ja väärin. 

Kriittisen ajattelun katoaminen

Lähes kaikki edistys pohjautuu kriittiseen ajatteluun. Kun identiteetti luovutetaan laumalle, oma kriittinen ajattelu surkastuu vähitellen. Lauman mielipiteestä tulee merkittävä riippumatta siitä, onko se oikeassa vai väärässä.  Myöskään uusia ideoita ei uskalleta tuoda useinkaan esille jantelaisessa yhteisössä, koska siten voisi rikkoa Janten lain 10. käskyä "Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin." Kun yhteisö harjoittaa sosiaalista kontrollia eli henkistä väkivaltaa yksilöiden perusoikeuksia vastaan, krittisen ajattelun heikkous saa monet osallistumaan vääryyksiin.

Rikokset

Jantelaisuudessa ei kunnioiteta ihmisen oikeutta yksityisyyteen, josta seuraa, että jantelaiset rikkovat usein lakeja kuten: yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Perättömien tai oikeidenkin tietojen levitys voi täyttää usein kunnianloukkauksen  tunnusmerkit, kuten selän takana tapahtuva herjauskin. Ammatin ja aseman kautta voi tapahtua myös salassapitovelvollisuuden rikkomista. Jantelaisuuteen liittyvä tarkkailu ja kyttääminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkit vainoamisen osalta. Jantelaisuuteen liittyy ajatus siitä, että yksilön pitää vain kestää kaltoinkohteluaan, sillä vääryydestä on tehty tapakulttuuria. Rikosilmoituksia tehdään vain harvoin koska uhri tietää, että yhteisö kääntyisi häntä vastaan mikäli hän tekisi rikosilmoituksen. Tämä mahdollistaa näiden rikosten tehtailun yhteisössä. Pelko toimii tässäkin asiassa jantelaisen kieroutuman ylläpitäjänä.

Kollektiivinen narsismi

Jantelaisuus muistuttaa niin paljon narsismia, että sen voidaan ajatella olevan kollektiivista narsismia. Kun narsisti on rakentanut itselleen illuusioidentiteetin, jossa hän on suuri ja vahva, aina oikeassa ja kaikkeen syytön, on jantelainen pienentänyt itsensä. Seuraukset ovat samankaltaisia kuin narsismissa. Kyvyttömyys myöntää omia virheitä, uhriutuminen ja muiden syyttely. Sekä narsismissa, että jantelaisuudessa ihminen ei ole oikean kokoinen vaan minäkuva on vääristynyt. Kumpaankin liittyy myös vallanhimo ja manipulointi sekä lähimmäisten vahingoittaminen. Narsisti tai jantelainen ei osaa hävetä omaa julmaa käytöstään, koska häpeä edellyttäisi toimivaa itsereflektiota. Tyypillisesti jantelainen pitää omaa lapsen tasoista kieroiluaan nokkeluutena, vaikka ulkopuolisten silmiin se näyttäytyy lapsellisuutena. Se muistuttaa usein tilannetta, jossa pikkulapsi pitää käsiä silmiensä edessä ja luulee olevansa näkymätön.

Kun ihminen lähtee juoruiluun ja kyttäykseen, hän ei ole enää uhri vaan hänestä tulee osallinen vääryyteen

Korruptio ja rakenteellinen kieroilu 

Janten lakia noudattavassa yhteisössä voidaan seurata vuosikausia väärinkäytöksiä, mutta rikosilmoituksen tekeminen on harvinaista. Tämä johtuu lauman ja väärintekijöiden reaktioiden pelosta. Yksilö joka tuo esille vääryydet tai rikokset, leimataan "oman pesän likaajaksi". Rikosilmoituksen tehneestä tai vääryyden esillenostajasta voidaan tehdä suurempi syyllinen kuin alkuperäisen rikoksen tehneestä, koska hän rikkoo yhteisön näennäisen harmonian. Jantelainen kulttuuri mahdollistaa sisäpiirien kähminnän ja väärinkäytökset. Erilaisissa työtehtävissä on tapana myös porukalla peitellä virheitä, jotta yhteisön illuusio omasta erinomaisuudesta säilyisi. Yhteisöön muodostuu valtaa käyttäviä klikkejä jotka eivät noudata muun yhteisön normeja, vaan käyttävät alistuvaa laumaa hyväkseen.

Moraalikato

Kun yksilö tekee tuhoisan vaihtokaupan, jossa hän luopuu omasta identiteetistään päästäkseen lauman hyväksynnän piiriin ja lauman osaseksi, hän luopuu samalla moraalitajustaan. Kun ympäröivä lauma harjoittaa muiden yksityisyyden riistoa, huolehtimiseksi naamioitua kyttäämistä ja juoruilua, ihminen alkaa kuvitella, että se on normaali  tapa elää. Lauman hyväksynnän hakeminen aiheuttaa moraalikadon ja vastuuttomuutta. Se estää myös kiusattujen tai parjattujen puolustamisen, koska pelko lauman hylkäämisestä ohjaa identiteettinsä luovuttanutta ihmistä. 

Kun omatunto hiljennetään asteittain ja lauma palkitsee lähinnä vääryyksistä kuten juoruilusta, niin lopulta ihminen voi paatua. Identiteettinsä luovuttanut ihminen kokee oikeammaksi hakea lauman hyväksyntää moraalin kustannuksella, kuin kuunnella sisäistä ääntään joka sanoo, että tämä on väärin. Lopputuloksena on ulkoa ohjautuva ihminen, jolla ei ole enää yhteyttä itseensä. Mukautumalla laumaan ihminen kadottaa itsensä ja muuttuu osaksi kasvotonta valvontakoneistoa menettäen samalla sydämensä äänen kuuntelemisen. Mitä kauemman ihminen on harjoittanut jantelaista vääryyttä, sitä enemmän hänen pitää valehdella itselleen jotta ei joutuisi kohtaamaan omaa pahuuttaan. 

Alkoholismi ja päihteet

Koska jantelaisuus aiheuttaa syvää henkistä pahoinvointia, seuraa jantelaisesta kulttuurista taipumusta paeta ahdistusta ja ongelmia päihteisiin. Jantelaisuuden aiheuttamaa sisäistä tyhjyyttä paetaan riippuvuuksiin ja päihteisiin yleisesti. Sosiaalinen kontrolli ja juoruilu estää myös avun hakemisen liian usein. Päihteiden käyttö usein myös salataan, koska  lauma ei tunne aitoa myötätuntoa, vaan käyttää toisen haavoittuvuuksia tai ongelmia hyväkseen osoittaakseen toisen olevan heikko tai virheitä tehnyt. Jos jantelainen nuori sortuu näköalattomuuden ja alueen ilmapiirin vuoksi päihteisiin, yhteisö on osoittelemassa häntä sormilla. Jos nuori valitseekin itsensä kehittämisen, opiskelun, ahkeruuden ja eteenpäin pyrkimisen tien, hänet leimataan tärkeilijäksi ja hyökätään häntä vastaan. Jantelaisuus haluaa ihmisen ahtaaseen muottiin jossa ei ole liikkumavaraa. Tämä  lisää päihdeongelmia ja henkistä pahoinvointia. Jantelaisuus on ahdas ja tukahduttava muotti jossa liikkumavaraa on niukasti.

Heikentynyt terveys

Jantelaisuudessa elävä ihminen on jatkuvassa stressitilassa. Hän pohtii alituiseen kuka minusta juoruaa, erotunko liikaa, teinkö jotain väärin tai hylkääkö lauma minut. Jatkuva varuillaolo ja stressi pitää kortisolitasot koholla. Pitkäaikainen kohonnut kortisoli aiheuttaa tutkitusti heikentynyttä immuunivastetta, sydän- ja verisuonisairauksia, unettomuutta ja uupumusta. Nämä näkyvät usein tilastollisestikin merkittävinä yliedustuksina alueilla, missä noudatetaan Janten lakia tai joissa on muita stressaavia tekijöitä erityisen paljon. Kun ihminen elää harhassa, että hän saisi laumalta suojaa tai turvaa, hän elää suuressa itsepetoksessa, jonka hinnan hän maksaa myös terveydellään. Hän etsii helpostusta oloonsa muiden ihmisten painamisesta, joka tosiasiassa vie häntä entistä syvemmälle. Masennus on jantelaisuuden yleinen seuraus. Yleensä tähän ei haeta apua, koska se edellyttäisi itsereflektiota ja heikkouksien myöntämistä, joka on jantelaisuudessa tabu. Lääketieteessä löytyy paljon tutkimusta allostaattisesta kuormasta, joka selittää miten jatkuva stressi ja hylkäämisen pelko vaikuttaa ihmisen terveyteen. Lauman suosion etsimisen hylkääminen edistää pitkällä aikavälillä ihmisen terveyttä vaikka se tuntuu alussa pelottavalle.

Yhteenveto

Janten laki on tuhoisa sosiaalinen defenssijärjestelmä, joka rikkoo ihmisarvoa ja perusoikeuksia. Se rapauttaa yksilöiden henkisen kasvun ja synnyttää yhteisön, jossa vääryys ja moraalittomuus on normalisoitu osaksi arkea. Se on ylisukupolvinen järjestelmä, jossa lasten kehitys häiriintyy jo alkumetreillä, koska yksilöityminen estetään yhteisön toimesta. Jotta jantelaisessa yhteisössä kasvanut ja elänyt yksilö voisi vapautua henkisestä vankeudestaan, hänellä tulisi olla erityisen paljon rohkeutta, jota hänellä ei ole, koska Janten laki on estänyt sen kehittymisen. Jantelaisuus on kokonaisvaltainen kieroutuma, jonka seuraukset ovat tuhoisia yksilöille ja yhteisölle.

Jantelaisuus ei ole vain jotain viatonta kyläkulttuuria, vaan se on ihmisarvon vastainen kollektiivinen hyveelliseksi naamioitu järjestelmä, joka ylläpitää pahuutta. Sen seuraukset ulottuvat lähes kaikille elämän osa-alueille. Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu eriytyminen vanhemmista ja muista ihmisistä omaksi itsekseen. Kun oma identiteetti ei pääse kehittymään, se häiriinnyttää ihmisen emotionaalisen kehityksen. Kun jantelaisessa yhteisössä puidaan miksi nuoret ja aikuisetkin voivat pahoin, he eivät näe, että juuri laumaidentiteetti on keskeisin juurisyy ongelmiin ja pahoinvointiin. Yhteisö voi yrittää hoitaa oireita ymmärtämättä, että juurisyy on yhteisön rakenteessa, joka estää eriytymisen ja emotionaalisen kehityksen. 

Koko jantelaisen yhteisön dynamiikka perustuu itsetunnon tuhoamiseen ja eriytymisen estämiseen jolloin yksilöillä ei ole sisäistä ankkuria ja he eivät seiso omilla jaloillaan vastuuta aikuismaisesti ottaen. Jantelaisessa yhteisössä voidaan kyllä tuoda esille itsetunto-ongelmat, mutta ei sitä, että yhteisön sosiaalinen kontrolli estää sen kehityksen. Jantelaisuus valittaa oireista, mutta suojelee sairautta. Juurisyystä puhuminen paljastaisi lauman oman syyllisyyden, ja siksi se on yhteisön suurin tabu. Jantelaisessa logiikassa se, joka nostaa epäkohdan esiin, leimataan "ongelmaksi" – ei suinkaan se, joka vääryyden teki.

Janten lakia noudattavassa yhteisössä monet tunnistavat edellä kuvatut ilmiöt, kuten kateuden ja juoruilun, mutta pitävät niitä vain osana tuttua arkea. Janten laki tunnetaan heikosti ja sen seurauksien moninaisuutta ei usein osata nähdä kokonaisuutena joiden juurisyyt ovat samoja ja jotka selittyvät juurikin Janten lailla. Tämän vuoksi tietoisuuden lisääminen jantelaisuudesta on ensiarvoisen tärkeää, jotta saadaan yhteinen nimittäjä sen seurauksille. Jantelaisuutta ei voi purkaa, ellei sen mekanismeja ja juurisyitä tunneta. Myös yksilötasolla jantelainen ahdistus voi helpottua kun ilmiön nimeäminen selittää oman pahoinvoinnin juurisyyt.

Lue miksi ja miten jantelaisuus on vapaaehtoinen vankila