VALVONTAKONEISTO.FI

Valeyhteisöllisyys ja me-moodi

Janten lakia noudattava yhteisö tai maakunta viestittää olevansa yhteisöllinen. Tätä mielikuvaa hellitään usein jopa paikallisessa lehdistössä ja mediassa. Aidossa yhteisöllisyydessä yksilöt saavat kukoistaa, onnistua ja kehittää itseään. Yhteisöllinen yhteisö ajattelee, että yksilöiden onnistumiset hyödyttävät kaikkia. Terveessä yhteisössä arvostetaan ihmisten oma-aloitteisuutta, toimeliaisuutta ja suodaan olosuhteet aidolle kanssakäymiselle ja mahdollisuuksien tasa-arvolle, jossa kukin yksilö saa käyttää omia vahvuuksiaan vapaasti. 

Terve yhteisö ei tukahduta yksilöiden elämää tai henkilökohtaisia pyrkimyksiä edistyä elämässään, vaan näkee niiden hyödyttävän kaikkia. Näin toimiva yhteisö ei harjoita sosiaalista kontrollia tai syrji muita. Yksilöt saavat erottua ja loistaa. Janten lakia noudattava yhteisö naamioi sosiaalisen kontrollin ja puuttumisen ihmisten elämään ”yhteisöllisyydeksi” vaikka se todellisuudessa harjoittaa yksilöitä ja yhteisön hyvinvointia näivettävää henkistä väkivaltaa. Tällainen yhteisö on aidosti yhteisöllisen yhteisön irvikuva.

Kun ryhmä pelkää yksilön loistetta, se naamioi kateutensa vaatimattomuudeksi ja rankaisee onnistumisesta.

Me-moodi ja sisäänpäinlämpeävyys

Janten lakia noudattava yhteisö muodostaa "me-moodin" eli pakotetun me-hengen, jossa yksilöiden oma identiteetti korvataan laumaidentiteetillä. Janten lakia noudattavassa yhteisössä on myös eräs erikoinen ristiriitaisuus. Jantelainen yhteisö esiintyy vaatimattomana, mutta harjoittaa samaan aikaan ylimielisyyteen perustuvaa ulkopuolisten syrjintää. Jantelaisessa yhteisössä ihminen saa olla ylpeä yhteisistä asioista, mutta ei yksilön omista saavutuksista. Muualta oleviin suhtaudutaan ulkopuolisina ylimielisesti omassa ylemmyydentunnossa eikä vertaisinaan kanssaihmisinä. Tämä synnyttää ilmiön, jossa he kokevat elävänsä kuin omassa valtiossaan valtion sisällä. 

Hellitty mielikuva vaatimattomuudesta johtaakin ulkopuolisten ylimieliseen väheksyntään. Tämä ristiriita on seurausta siitä, että jantelaisuudessa vaatimattomuus ei ole aitoa, vaan teeskenneltyä. Muualta saapuvat tuovat tullessaan yleensä itsetuntoa, uusia ideoita ja vapauden - jota ei voida hyväksyä - koska ne rikkovat Janten lakia ja siihen liittyvää harmauden, ankeuden ja tasapäistämisen vaatimusta. Koska muualta tuleva muutospotentiaali hylätään, yhteisö kääntyy sisäänpäin ja negatiiviset ilmiöt lisääntyvät yhteisössä. Samalla monet alueen omat kasvatit jättävät kotiseutunsa negatiivisen ilmapiirin takia. Tapahtuu niin sanottua aivovuotoa. Ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä ei oteta yleensä vastaan vaan käännetään se todisteeksi omasta oikeassa olemisesta sekä siitä, että uhka tulee ulkopuolelta. Jos janten lakia noudattavat myöntäisi, että he toimivat väärin, heidän koko ahdas maailmankuvansa romuttuisi ja he joutuisivat myöntämään tehneensä vääryyttä.

Keisarin puuttuvat vaatteet

Jantelaisuuteen liittyy vahva halu pitää yllä hyveellisyyden kulissia. Kun jantelaisessa yhteisössä tai kylässä joku uskaltaa kertoa julkisesti kotiseutunsa kylmäävän sosiaalisen kontrollin, kaksinaamaisuuden, vahingonilon ja kateuden kulttuurin, niin yhteisö syyttää häntä herkästi "oman pesän likaajaksi". Todellisuudessa yhteisö on itse pilannut oman kotiseutunsa ilmapiirin. Ihminen joka tuo esille tämän tapakulttuurin ei pilaa kylän mainetta, vaan ainoastaan osoittaa ettei keisarilla ole vaatteita. Jantelaisuuden ydintä on kaksinaamaisuus ja teeskentely. Jantelaisuudessa ei ole kyse yhteisöllisyydestä vaan paremminkin yhteisestä hiljaisesta sopimuksesta, että kaikki teeskentelee. 

Se joka ei suostu teeskentelemään, leimataan ja eristetään nopeasti, jotta muu yhteisö voi jatkaa itsepetoksessa elämistään. Jantelaisuudessa koetaan olevan sosiaalisia. Sosiaalisuutta ei mitata kontaktien määrällä, vaan niiden laadulla. Epäluotettavuus, juoruilu, vahingonilo ja kateus yhdistettynä rajattomuuteen ja toisten yksityisyyteen kajoamisen, eivät edusta sosiaalisuutta vaan antisosiaalista käytöstä. Jantelaisessa yhteisössä voi elää aidosti sosiaalisia ja empaattisia yksilöitä, mutta jantelaista yhteisöä ei voi pitää sosiaalisena.

Laumaidentiteetti rikkoo ihmisen, koska se vaatii uhrilahjaksi sen, mikä tekee meistä ihmisiä – eli yksilöllisyytemme, omantuntomme ja vapautemme. 

Laumaidentiteetti

Laumaidentiteetti perustuu mustavalkoiseen me vastaan muut -ajatteluun. Laumaidentiteetti synnyttää myös niin sanotun kaikukammio-efektin, jossa ihminen kohtaa lähinnä vain sellaisia mielipiteitä, asenteita ja arvoja, jotka tukee hänen omia ennakkoasenteitaan. Koska jantelaisuudessa ei sallita erilaisuutta ja yksilöllisyyttä, kaikukammio-efekti voimistuu. Kun yhteisössä lähes kaikki jakaa samat vääristyneet käsitykset, niiden kyseenalaistaminen muodostuu entistä vaikeammaksi. Jos joku uskaltaa erottua ja kyseenalaistaa jantelaisen yhteisön käsityksiä, hänet eristetään ja hänet otetaan silmätikuksi. 

Laumaidentiteetti heikentää yksilön kykyä empatiaan, koska yhteisön hyväksynnän etsimisestä tulee tärkeämpää kuin oikeudenmukaisuuden vaalimisesta. Jantelaisuutta ei voi olla olemassa ilman kuviteltua ulkopuolista uhkaa. Kuvitelluilla uhilla myös oikeutetaan sosiaalinen kontrolli ja kyttäys. Kun yhteisöä kritisoidaan ulkopuolelta oikeista syistä, he kokevat sen osoittavan, että ulkopuoliset haluavat heille pahaa. Todellisuudessa ulkopuoliset näkevät selvemmin tällaisen yhteisön täydellisen järjettömyyden ja ihmiselämien haaskauksen sekä pikkumaisen kyttäilyn ilmapiirin ja ovat siten esittämässä kritiikkiä ja huolensa oikeista syistä.

Kateus

Koska jantelaisuudessa oma identtieetti vaihdetaan yksilöllisyyden riistävään laumaidenttieettiin, joka on ihmiselle vahingollista, seurauksena on vertailua muihin ja kateutta. Kateus on jantelaisuuden moottori ja ilma jota hengitetään. Kateus ei ole vain hetkittäistä harmitusta, vaan se on valjastettu yhteisössä tuhovoimaksi ja normalisoitu osaksi arkea. Kateus nähdään yhteisössä jopa osana alueen kulttuuria, joka kuvastaa jantelaisen yhteisön vinoutuneisuutta. Kateuden juurisyyt ovat omassa epävarmuudessa. Tavatonta ei ole sekään, että jantelaisuudessa syvällä elävä syyttää omasta kateudestaan toista ihmistä. Ajatusketju menee tällöin niin, että: "sinun pitäisi olla huonompi, jotta minä en tunsisi oloani huonommaksi". Tämän ajattelun takia jantelainen kateus on hyvin lapsellista. 

Aikuiseksi kasvaminen on osaltaan sitä, että pikkulapsen itsekäs ajattelu katoaa ja kaikkea ei peilata oman navan kautta, vaan kyetään ajattelemaan asiota laajemmassa kontekstissa. Laajempi ajattelu edellyttää aitoa nöyryyttä, jota jantelaisuus ei tarjoa. Tämä itsekeskeinen ja pikkumainen kateus estää, että jantelainen yhteisö voisi olla aidosti yhteisöllinen. Se voi julistaa olevansa yhteisöllinen, mutta sen itsekeskeinen ja pikkumainen kateus rikkoo ihmisten välisen luottamuksen eli juuri sen liiman, joka olisi aidosti yhteisöllisen yhteisön edellytys.

Lue mitä on kuvitellut uhat ja defenssit