VALVONTAKONEISTO.FI

Hengellinen vaara

Jantelaisuus on suorassa ristiriidassa kristillisyyden kanssa. Se rikkoo rakkauden kaksoiskäskyä vastaan ja synnyttää monenlaisia syntejä. Vaikka ihminen ei ajattelisi hengellistä ulottuvuutta, sotii jantelaisuus normaalia oikeustajua ja moraalia vastaan. Niin kauan kuin ihmisen identiteetti on sidottuna laumaan, hän on kristillisessä mielessä vähintäänkin eksyksissä. 

Oma identiteetti on edellytys synnintunnolle ja vastuullisuudelle sekä parannuksen tekemiselle. Kun ihminen luovuttaa sielunsa laumalle, hän ei sano itselleen minä tein väärin ja minä tarvitsen parannusta ja armoa. Hänen moraalinen vastuunsa ikään kuin häviää näennäisesti laumaan. Todellisuudessa jokainen on vastuussa omista teoistaan, valinnoistaan ja puheistaan. 

Hengen hedelmiä ovat:             Janten lain seuraukset:                           

● Rakkaus ● Kateus 

● Ilo ● Vahingonilo                                                                     

● Rauha ● Kontrolli 

● Pitkämielisyys ● Ahdistus 

● Ystävällisyys ● Urkinta 

● Hyvyys ● Pahuus 

● Uskollisuus ● Petturuus 

● Sävyisyys ● Nujertaminen 

● Itsekuri ● Syyttely 

Kristillisyydessä keskeistä on yksilön kyky tunnustaa ja myöntää oma syyllisyys. Tästä seuraa parhaassa tapauksessa  parannuksen teko ja syntien tunnustaminen. Jantelaisuuteen liittyy ulkokultainen ja farisealainen tapa teeskennellä ja kieltää totuus, sekä syyttää muita omista vääryyksistä, tai oikeuttaa ne naamioimalla vääryydet vaatimattomuuden edistämiseksi tai yhteisön eduksi. Kun muu yhteisö harjoittaa samaa itsepetosta ja vääryyden  hyveelliseksi naamiointia, syntyy kollektiivinen harha oikeassa olemisesta. 

Jantelaisuus ottaa kristillisiä hyveitä kuten nöyryyden ja vääristää ne käsitteinä palvelemaan pahaa. Aito nöyryys vääristellään niin, että syntyy pakotettu vaatimattomuuden periaate, jolla oikeutetaan muiden ihmisten alistaminen ja henkinen väkivalta lähimmäistä kohtaan. Tämä rikkoo suoraan rakkauden kaksoiskäskyä vastaan. Ihmisten tulisi etsiä toistensa parasta, ei edistää toistensa kärsimystä.

Juoruilu ja kateus

Juoruilu ja kateus on jantelaisuudessa syntejä, jotka on normalisoitu osaksi arkea. Niitä toteutetaan usein kuin automaationa. Tämä on petollista, koska kyseessä on vakavat synnit joista tulisi tehdä parannus. Raamattu monissa kohdin kehottaa tarkkaavaisuuteen sanojen käyttämisen kanssa. Sanoilla ja kielellä on iso vaikutus muiden ihmisten elämään. Voimme joko parjata tai nostaa toisia ihmisiä. Voimme valehdella tai puhua tottta. Vastuu on itsellämme valinnoistamme. Muiden ihmisten asioiden levittely on vakavaa syntiä, koska se rikkoo rakkauden kaksoiskäskyä vastaan. Muiden asioiden levittelyn naamiointi "huolehtimiseksi" tai "avoimuudeksi" on tekopyhää farisealaisuutta.

Jaak. 3:16: Siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. 

Sananlaskut 18:8: Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti. 

Epäluotettavuus

Jantelaisessa yhteisössä rikotaan ihmistenvälinen luottamus toistuvasti. Yksityiset asiat kannellaan yhteisön tietoon pyrkimyksenä saada suoja laumalta, jotta katse ei kohdistuisi itseen. Tämä pelkoon perustuva epäluotettavuus on syntiä ja vääryyttä. Raamattu toteaa muun muassa seuraavasti: 

Sananlaskut  11:13 Panettelija ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen. 

Lahjojen hautaaminen

Kristillisen uskon mukaan jokainen ihminen on luotu yksilöiksi, joilla on omanlaiset ja erilaiset lahjansa, kykynsä ja persoonallisuutensa. Ihmisten saamat erilaiset lahjat kuten älykkyys, karisma, taiteellisuus tai mitkä tahansa kyvykkyydet on Jumalan ihmisille antamia lahjoja. Näitä lahjoja tulisi voida käyttää omaksi ja muiden iloksi sekä Jumalan kunniaksi. Raamatussa annetaan talenttivertaus ( Matt. 25:14–30)  joka sopii hyvin kuvaamaan tilannetta jantelaisessa yhteisössä. Yksi kolmesta palvelijasta hautasi oman talenttinsa maahan pelon vuoksi. Jeesus nuhteli häntä ankarasti ja käski heittää tämän kelvottoman palvelijan ulos pimeyteen. Jantelaisessa yhteisössä Jumalan antamat lahjat (talentit) haudataan maahan ihmispelon vuoksi. Tämä rinnastuu Jumalan antamien lahjojen väheksymiseen. Lahjojen hautaaminen ja käyttämättä jättäminen ei ole nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuten jantelaisuus asian esittää.

Ihmispelko

Raamattu opettaa miten ihmispelko virittää ansan. Jantelaisuudessa pelätään lauman reaktioita enemmän kuin Jumalaa. Yksilöllisiä lahjoja ei uskalleta käyttää. koska pelätään, että yhteisö reagoi passiivis-aggressiivisella juoruilulla ja kiusaamisella tulkittuaan lahjojen käyttämisen "ylpeydeksi". Vastaavasti jantelaisuudessa vain harvoin puolustetaan kiusattuja, koska pelätään yhteisön reaktioita.  Oikeamielisyydestä ja omantunnon kuuntelemisesta luovutaan, jotta saataisiin ihmisten hyväksyntä. Hengellisessä mielessä on paljon parempi puolustaa kiusattuja ja pelätä Jumalaa joka voi langettaa tuomioita, ja hylätä ihmispelko silloinkin kun tietää joutuvansa kiusatuksi. Lauma ei voi koskaan tarjota sellaista aitoa turvaa kuin Jumala.

Sananlaskut 29:25: Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottava on turvassa.

Armottomuus

Kristinusko perustuu armoon ja anteeksiantoon. Ihminen voi epäonnistua, saada anteeksi ja nousta uudelleen pystyyn. Jantelaisuus taas perustuu vikojen ja virheiden etsimiseen ja toisten tuomitsemiseen. Se tuhoaa aidon empatian ja muistaa ja muistuttaa muiden virheistä. Jantelaisuus synnyttää kyynisen, pelonsekaisen ja armottoman ilmapiirin, jossa ei ole tilaa virheille. Se on kuin peilikuva hyvyydestä.

Rosvo joka sanoo itseään konnaksi, on rehellinen itselleen ja helpommassa tilanteessa parannuksen kanssa kuin ihminen joka esiintyy hyveellisenä, vaikka punoo juonia muita vastaan

Anteeksi pyytämisen kyvyttömyys

Syvällä jantelaisuudessa oleva ihminen ei kykene aitoon anteeksipyyntöön. Omien väärien tekojen kuten juorujen, selkäänpuukotuksen aito katumus on harvinaista, koska ne edellyttävät kykyä itsereflektioon ja omaatuntoa, jonka kuunteleminen on laumassa vaiennettu. Anteeksi pyytäminen edellyttäisi sen myöntämistä, että on toiminut väärin. Tämä rikkoisi sen hyveellisyyden kaavun, johon hän on itsensä pukenut. Siksi jantelaisuudessa elävä tyypillisesti syyttää muita omista teoistaan tai oikeuttaa ne itselleen valheellisilla perusteilla. Myös muistamattomuuteen vetoaminen on yleistä Janten lakia noudattavassa yhteisössä.

Viimeinen tuomio

Kristillisen maailmankuvan mukaan ihminen vastaa teoistaan viimeisellä tuomiolla yksin. Kun ihminen elää me-moodissa, jossa vastuun uskotaan hajautuvan laumalle, syntyy valheellinen turvallisuuden tunne. Todellisuudessa yksilöt vastaavat yksin teoistaan viimeisellä tuomiolla. Lauman antama näennäinen suoja on poistunut. Siksi tärkeää olisi pohtia jokaisen sanan ja teon henkilökohtaista vastuuta. Kaikki ihmiset ovat syntisiä ja tarvitsevat parannuksen tekoa joka päivä. Jantelaisuudessa ei ole kysymys vain synnistä, vaan vakavasta hengellisestä pimeydestä.

Armo on tarjolla kaikille

Janten lakia noudattavalle ihmiselle parannus ja armo on mahdollista kuten kaikille. Huolimatta janten lain syvästä hengellisestä pimeydestä, kristinusko opettaa, että syvältäkin pimeydestä voi pelastua. Armo on siis tarjolla kaikille.  Tämän sivuston tärkein agenda onkin herätellä ihmisiä käsittämään jantelaisuuden turmiollisuus ihmisen sielulle ja hyvinvoinnille sekä rohkaista vastustamaan jantelaisuutta ja tekemään parannuksen.

Keskeisintä muutoksessa on totuuden kohtaaminen, suunnan muutos ja ihmispelon voittaminen. Muiden onnistumisista iloitseminen on suuntana oikea.  Laumasta erottuvien tai onnellisten alas repimisen sijaan tulisi keskittyä kiusattujen  puolustamiseen ja heikompien nostamiseen silloinkin kun siitä saa osakseen lauman vihat. Kaikki ihmiset elävät syntiin langenneessa maailmassa, jossa yksilön tulee kohdata oma syyllisyytensä. Raamattu kehoittaa parannuksen tekoon syntien anteeksi saamiseksi.

Tärkeää on myös ymmärtää, että vaikka ihminen olisi elänyt pitkänkin elämän hukaten aikaansa jantelaisuuteen ja pelossa elämiseen sekä vääryyden harjoittamiseen, ihmiselle on suuri voitto, kun hän tekee parannuksen  ja tunnustaa syntinsä vaikka viimeisillä hetkillään. Päätöstä ei kuitenkaan kannata lykätä oli kyse sitten jantelaisesta tai kenestä tahansa. 

1. Johanneksen kirje:1:8–9: Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä.Jos me tunnustamme syntimme on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Apt 3:19: Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois. 

Lue mitä voit tehdä vastustaaksesi Janten lakia

.